Alku

Vaikka tiesin Harry Potter  -kirjoista niiden  julkaisemisen aikoihin, en kuitenkaan itse innostunut niitä lukemaan ennen kuin vanhin tyttäristäni halusi katsoa niistä tehtyjä elokuvia. Olin jo lainannut hänelle kirjoja vuoron perään ja silmät pyöreinä ihmetellyt, kun kirjat edetessään muuttuivat valtavan paksuiksi. Katsoin elokuvia yhdessä tyttäreni kanssa ja siten kiinnostuin myös itse kirjoista.

Luettuani kirjat läpi pariin kertaan tunsin eräänä  iltana kiihkeän halun kirjoittaa jotakin, joka  koskettaisi yhtä lailla toisia  ihmisiä  kuin miten tuo kirjasarja kosketti minua. Sitten tajusin, keksin Inkaellan perusjuonen. Olin lukenut henkisistä kirjoista, kunka sielu saattaa unen  aikana käydä taivasmaailman tyyssijoissa, retriiteissä opiskelemassa ja kenties tuo sieltä joskus muistojakin oppimastaan. Tästäpä siis  sain aiheen: tyttö joka unen aikana käy opiskelemassa ja kenties jossain vaiheessa muistaakin tästä jotain.

Potter-kirjoista vielä sen verran, että ihailin Rowlingin taitoa äärimmäisiin elävöittäviin yksityiskohtiin ilman, että kirjasta tulisi puuduttuva. Erityisesti pidin mielenkiintoisena sitä, kuinka jokainen romaani alkaa (tai ainakin Harry alkaa) samasta  paikasta eli Dursleyden luota ja aina eri tavalla ja Harry päätyy eteenpäin Tylypahkaan aina eri tavalla. Tämä viehätti minua suuresti. Siksi  myös Inkaellaan sisällytin samaa ideaa eli kun Inkaella tulee nukahdettuaan univalikkolaan, siellä on aina erilainen tilanne.